19. maaliskuuta 2026 järjestettiin Aveiron yliopiston (UA) yhteiskunta-, valtio- ja aluetieteiden laitoksella tulevaisuustyöpaja ”Co-creating Participatory Research at the University of Aveiro”. Työpajaa fasilitoivat tutkijat Bruna Batista, Raquel Branquinho, Ana Daniel, Cristina B. Domingues, Inês Duarte, Larissa Lima-Almeida, Patrícia Pessoa ja Xana Sá-Pinto.

Tilaisuuteen osallistui 19 tutkijaa (sekä tohtoreita että muita tutkijoita) ja akateemista henkilökuntaa UA:sta sekä kahden kansallisen kansalaisyhteiskunnan organisaation jäseniä. Tilaisuudessa pohdittiin osallistavaan tutkimukseen liittyviä käytäntöjä, esteitä ja mahdollisuuksia UA:ssa.

Tulokset osoittavat, että osallistujat pitävät osallistuvaa tutkimusta arvokkaana lähestymistapana, jonka avulla tutkimus voidaan sovittaa tiiviimmin yhteen yhteiskunnallisten tarpeiden kanssa, saada sidosryhmät mukaan ja kehittää ratkaisuja, jotka soveltuvat paremmin todellisten haasteiden ratkaisemiseen. Osallistujat tunnistivat kuitenkin myös useita esteitä sen toteuttamiselle ja vakiinnuttamiselle, kuten tietosuoja-asetukseen ja eettisiin menettelyihin liittyvät pitkät, väärin sovitetut ja byrokraattiset prosessit, osallistavan tutkimuksen käytäntöjen vähäinen tunnustaminen institutionaalisissa arviointikehyksissä, riittämätön osastojen välinen yhteistyö sekä tarve jäsennellympiin ja herkemmin reagoiviin tuki-, rahoitus- ja viestintämekanismeihin.

Suosituksissa korostetaan tarvetta yhdistää välittömät toimet – kuten yleisen tietosuoja-asetuksen ja eettisten menettelyjen tarkistaminen, osallistavan tutkimuksen käytäntöjen tunnustamisen lisääminen, käytäntöjen yhteisön perustaminen ja sidosryhmien sitoutumisen vahvistaminen – keskipitkän ja pitkän aikavälin rakenteellisiin toimenpiteisiin. Näihin kuuluvat koulutusmahdollisuudet, tukifoorumit, olemassa olevien aloitteiden levittäminen ja osallistuvan tutkimuksen sisällyttäminen Yhdistyneiden arabiemiirikuntien institutionaalisiin toimintalinjoihin ja strategiseen suunnitteluun.
Työpajan tuloksena laadittiin poliittinen asiakirja, joka esiteltiin Aveiron yliopiston rehtorille.

Dublin City University on sitoutunut sisällyttämään kestävän kehityksen yliopiston ytimeen, mutta se on kamppaillut päästäkseen irti vallitsevasta tilanteesta, jossa keskitytään kustannus-hyöty-pohjaisiin päätöksiin ja lyhyen aikavälin etujen asettamiseen etusijalle pitkän aikavälin kestävyyden sijaan. Teimme yhteistyötä DCU Institute for Climate & Society -instituutin ja Climate Justice Universities Unionin kanssa keskittyäksemme kestävän DCU:n luomiseen.

Yliopistojen tutkijat ja henkilökunta ovat hyvin tietoisia siitä, että ilmaston, biologisen monimuotoisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kriisit ovat todellisia ja välittömiä ja että tarvitsemme perustavanlaatuista systeemistä muutosta niiden ratkaisemiseksi. Kokemuksemme kuitenkin osoittaa, että yliopistot eivät ole edelläkävijöitä muutosten kokeilussa ja edistämisessä – ja me haluamme muuttaa tämän!

Ryhmällä on pitkä historia turhautumisesta, kun se on yrittänyt muuttaa yliopistojen kestämätöntä ja rahakeskeistä päätöksentekoa. Suurin haasteemme oli saada ihmiset positiiviseen ja luovaan ajattelu- ja tunnetilaan. Useita eri elementtejä kokeiltiin – muutettiin haasteet myönteisiksi ”mitä jos…” -lausunnoiksi, täytettiin fläppitaulu myönteisillä sanoilla, osallistuttiin sukupolvien meditaatioon, käytettiin malleja tulevaisuuden tiekartan/kankaan/kertomuksen luomiseksi ja piirrettiin yhdessä kuva siitä, millaisen tulevaisuuden he haluavat yliopistolle. Mikään näistä tekniikoista ei toiminut kaikille, mutta yhdistelmänä kaikki osallistujat näyttivät saavan ahaa-hetken, jolloin heillä alkoi olla hauskaa, he tunsivat itsensä luoviksi ja olivat valmiita sitoutumaan myönteiseen tulevaisuuteen. Kaiken yhdistäminen seuraaviin vaiheisiin oli edelleen vaikeaa, mutta ryhmä onnistui keksimään joitakin ratkaisuja, jotka voidaan aloittaa lyhyellä aikavälillä ja joilla on suuri vaikutus, jos niitä viedään eteenpäin.

Mielestäni suurin vaikutus on siinä, että ymmärsin, että ehdotetut ratkaisut olivat enimmäkseen asioita, joita voidaan tehdä nykyäänkin – niissä kaikissa oli kyse suhteista, yhteisöllisyydestä ja luovuudesta. On olemassa todellisia rakenteellisia haasteita, mutta yhteisöllisyyden luominen on jotakin, jonka voimme aloittaa nyt ja josta on hyötyä vuosien ajan.

Vuonna 2025 Julie Winget-Power järjesti kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana yhteensä kolme Futures-työpajaa varhaiskasvattajien kanssa osana väitöskirjatutkimustaan, jonka tavoitteena on tutkia ja käsitteellistää varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa Irlannin kasvattajien toimesta. Futures-työpaja toimi transformatiivisena ratkaisuna Irlannin varhaiskasvattajien virallisen opetussuunnitelmaterminologian ja todellisen käytännön väliseen eroon. Aistear-opetussuunnitelman vuonna 2024 tehdyn tarkistuksen jälkeen, jossa otettiin käyttöön monimutkaisia käsitteitä, kuten ”hidas suhteellinen ja hoitava pedagogiikka”, työpaja tarjosi kasvattajille tilaisuuden käsitteellistää näitä ihanteita käytännön sovellusten avulla.

Tulevaisuustyöpajan keskeisiä näkökohtia ja vaikutuksia ovat:

• Syrjäytyneiden äänien vahvistaminen: Tulevaisuustyöpaja on erityisen tehokas opettajille, joille usein määrätään toimintalinjoja ilman, että heillä on mahdollisuutta osallistua niiden luomiseen. Se tarjoaa muodon, jossa osallistujat tuntevat aidosti, että heidän ääntään kuunnellaan ja arvostetaan.
• Passiivisesta aktiiviseen oppimiseen: Työpaja helpottaa siirtymistä kohti aktiivista osallistumista, koska siinä kehotetaan opettajia purkamaan pedagogiikkaa koskeva käsityksensä ja rakentamaan se uudelleen. Vaikka ”suurten unelmien” tekeminen oli aluksi haastavaa, tukeva ympäristö, jossa ei ollut pelkoa siitä, että ollaan ”väärässä”, antoi osallistujille mahdollisuuden ottaa ammatillinen näkemyksensä haltuun.
• Ammatillinen ja henkilökohtainen kasvu: Osallistujat ilmoittivat tuntevansa itsensä voimaantuneeksi ja tuetuksi henkilökohtaisessa johtamisessa. Monet kasvattajat ilmaisivat halunsa sisällyttää Futures Workshopin malli omiin johtamiskäytäntöihinsä.
• Poliittisen kuilun kurominen umpeen: Aloitteen ansiosta kouluttajat voivat viime kädessä neuvoa poliittisia päättäjiä, mitä erityistukea tarvitaan opetussuunnitelman ihanteiden toteuttamiseksi todellisuudessa, ja varmistaa, että tutkimus ja politiikka perustuvat todellisiin kokemuksiin.

Eräs varhaiskasvattaja, jolla on yli 20 vuoden kokemus, kuvasi tämän lähestymistavan syvällistä vaikutusta ja totesi, että työpaja oli ensimmäinen kerta, kun häntä pyydettiin todella tutkimaan pedagogiikkaansa ja keskustelemaan siitä ”turvallisella, jännittävällä ja nautinnollisella” tavalla. Työpaja auttaa herättämään uusia keskusteluja, edistämään seurantaa ja luomaan ”sähköisen” ilmapiirin, joka saa kasvattajat odottamaan innokkaasti lisää tilaisuuksia osallistua tähän innovatiiviseen menetelmään.

Futures Workshopia käytettiin alun perin tutkimusmenetelmänä aidon osallistumisen varmistamiseksi. Odottamaton havainto oli kuitenkin se, että kouluttajat pitivät Futures Workshop -mallia erittäin tehokkaana välineenä ammatillisessa kehittämisessä, sillä se tarjosi heille tilaa ja aikaa harjoittaa kriittistä itsereflektiota ammatillisista käytännöistään.

Heinäkuussa Skye Nguyen, Dublin Cityn yliopiston Primary School of Language, Literacy and Early Childhood Education -yliopiston opetusavustaja, järjesti Binh Dinhissä, Vietnamissa tulevaisuustyöpajan, johon osallistui 14-17-vuotiaita opiskelijoita 12 eri maasta osana lyhytkurssia ”Building Our Future”. Työpaja tarjosi nuorille loistavan tilaisuuden kuvitella ja suunnitella yhdessä kestäviä yhteisöjä. Tapahtuma oli elävä osoitus siitä, miten tulevaisuustyöpajat voivat sitouttaa nuoret luovaan ongelmanratkaisuun yli kulttuuri-, kieli- ja maantieteellisten rajojen.

Tulevaisuustyöpaja ohjasi opiskelijoita neljän toisiinsa liittyvän vaiheen kautta: Valmistelu, kritiikki, fantasia ja suunnittelu. Opiskelijat aloittivat luomalla kollaaseja, joissa visioitiin yhteisön myönteisiä muutoksia, mikä herätti keskustelua ja auttoi tunnistamaan keskeisiä teemoja, kuten kulttuurin ja kulttuuriperinnön säilyttäminen, liikenne ja infrastruktuuri, jätehuolto ja nuorten voimaannuttaminen. Kritiikkivaiheessa he tarkastelivat yhteisöjensä haasteita ja edistivät pohdintaa ja vuoropuhelua. Fantasiavaiheessa kannustettiin luovaan ajatteluun ja käytettiin luonnon- ja kierrätysmateriaaleja, joiden avulla haasteet muunnettiin ”mitä jos” -visioiksi. Tuloksena oli innovatiivisia suunnitelmia, kuten kaupunki- ja maaseutualueet yhdistäviä raitiotielinjoja ja vähemmistökieliä vaalivia kouluja. Suunnitteluvaiheessa opiskelijat kartoittivat toimintakelpoisia askeleita kohti kuviteltua tulevaisuuttaan, jakoivat palautetta ja pohtivat käytännön toteutusta, mikä toi esiin kansalaisvaikuttamisen erot erilaisissa poliittisissa yhteyksissä.

Skye Nguyenille tulevaisuustyöpajan fasilitointi toi esiin tulevaisuuden lukutaidon merkityksen 2000-luvun koulutuksessa. Tarjoamalla nuorille turvallisen tilan, jossa he voivat kuvitella, tehdä yhteistyötä ja suunnitella, kasvattajat voivat antaa heille mahdollisuuden tulla muutoksen tekijöiksi. Hän korosti, että on tärkeää mukauttaa työpaja osallistujien moninaisuuteen, käyttää visuaalisia ja auditiivisia ohjeita ja varmistaa, että ohjaaja tukee riittävästi pienryhmäyhteistyötä.

”Tulevaisuustyöpaja ei ole vain väline kansalaisvaikuttamiseen demokraattisissa yhteiskunnissa”, Skye totesi hankeraportissa. Se on myös kutsu rajoittavammissa ympäristöissä eläville nuorille uskoa kykyynsä muokata parempaa tulevaisuutta itselleen ja muille.

Työpajaan osallistui kansainvälisiä osallistujia, ja sen luovat tuotokset dokumentoitiin valokuvin ja tallentein. Työpaja toimii mallina tulevaisuustyöpajojen laajentamiselle maailmanlaajuisesti, ja se osallistaa nuoria kestävän tulevaisuuden yhteiskehittämiseen, joka on yksi ENHANCE-hankkeen keskeisistä tavoitteista.

Työpajan koko raportti on saatavilla osoitteessa löytyy täältä.

Linköpingin yliopiston opettajankoulutusopiskelijat osallistuivat toukokuussa 2025 opettajankoulutuksen tulevaisuutta käsittelevään tulevaisuustyöpajaan. Vuonna 2023 Ruotsin hallitus teki kyselyn opettajankoulutusohjelmien tarkistamiseksi. Nykyinen opettajankoulutusuudistus on ollut voimassa vuodesta 2011, ja nyt sitä aiotaan uudistaa uudelleen. Uudessa painotuksessa keskitytään ainedidaktiikkaan, kognitiotieteeseen ja käytännön menetelmiin. Linköpingin opettajankoulutusohjelmassa opiskelijat ovat jo pitkään toivoneet ”enemmän metodologiaa”, jotta he tuntisivat olevansa valmiita tulevaa uraansa varten. Vuonna 2024 yliopisto on tutkinut, miten enemmän metodologiaa sisältävä lähestymistapa voitaisiin toteuttaa, ja uudistuksesta odotetaan hallituksen ilmoitusta vuoden 2025 lopulla. Opiskelijat keksivät useita luovia ideoita opettajankoulutusohjelmien tulevaisuuden visiosta, kuten enemmän käytännön harjoituksia kampuksella, hologrammeja ja monitieteistä oppimista. Tulokset esitellään kasvatustieteelliselle tiedekunnalle ehdotuksina Linköpingin yliopiston uuden opettajankoulutusohjelman kehittämiseksi.

Demokratiatutkimusverkosto on Tampereen yliopiston tutkijoiden monitieteinen, epävirallinen verkosto. Verkosto kokoaa yhteen noin 100 tutkijaa yliopiston kaikista tiedekunnista. Verkoston tarkoituksena on oppia ja jakaa niitä erilaisia tapoja, joilla tutkijat eri puolilla Tampereen yliopistoa käsittelevät demokratiaa tutkimuksessaan, sekä vahvistaa yhteistyötä tällä alalla työskentelevien tutkijoiden välillä. Verkosto tekee aktiivisesti yhteistyötä myös yliopiston ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.

Tulevaisuustyöpajassa verkoston johtoryhmä kartoitti verkoston tulevaisuutta. Työpajassa keskityttiin sekä lyhyen aikavälin toimiin että pitkän aikavälin tavoitteisiin ja suunnitelmiin. Tämä tehtiin muun muassa muotoilemalla utopioita leikkitaikinalla. Työpaja auttoi luomaan innostavia visioita verkoston tulevaisuudesta.

Hankkeessa keskitytään tasa-arvopolitiikan sisällyttämiseen kunnallisiin palveluihin koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaaliturvan, kulttuurin ja lainvalvonnan aloilla sosiaalisesti haavoittuville ryhmille, kuten LGBTQI+-ihmisille, vammaista lasta kasvattaville yksinhuoltajaäideille, kulttuurisesti erilaisista yhteiskunnista tuleville maahanmuuttajille ja aiemmin vangituille henkilöille. Tulevaisuustyöpajat järjestettiin neljässä Liettuan kunnassa, ja ne keräsivät 8-25 osallistujaa kuhunkin joulukuun 2024 ja huhtikuun 2025 välisenä aikana. Joissakin ryhmissä rakennettiin tulevaisuusnarratiiveja, jotka rikkoivat hiljaisuuden hankalista aiheista, kuten LGBTQI+-tarpeista, tunnistettiin puutteita kuntien lähestymistavoissa tutkia paikallisten asukkaiden tarpeita tiedonkeruun ja analyysin avulla ja kaiken kaikkiaan, kuten eräs osallistuja totesi, annettiin aikaa ”pohtia kulttuuria kulttuurissa”.

ENHANCE-hankkeen tutkija Joakim Söderström järjesti 2. kesäkuuta 2025 Linköpingin yliopistossa dynaamisen ja mielikuvituksellisen työpajan, johon osallistui kuusi henkilöä, jotka vaihtelivat kestävän kehityksen, kaupunki- ja aluesuunnittelun ja maantieteen opetuksen yliopisto-opiskelijoista luonnontieteiden ja kestävän kehityksen opetuksen tutkijoihin. Vaikka ryhmä ei tuntenutkaan toisiaan etukäteen, he muodostivat nopeasti yhteishengen tutkiessaan, miten yliopiston kampus voitaisiin muuttaa vihreämmäksi, osallistavammaksi ja monimuotoisemmaksi tilaksi.

Joakimin keittiön soittolistalta löytyvän inspiroivan musiikin säestämänä ENHANCE-työpaja osoitti, että pienikin ryhmä voi tuottaa suuria ideoita kestävämmän ja opiskelijakeskeisemmän kampuksen tulevaisuutta varten.

Huhtikuun 22.-24. päivänä 2025 järjestettiin Aveiron yliopiston kasvatustieteen ja psykologian laitoksella tulevaisuustyöpaja ”Building the CIDTFF Future Together”. Työpajaa fasilitoivat tutkijat Bruna Batista, Patrícia Pessoa ja Xana Sá-Pinto.
Työpajan tavoitteena oli edistää yhteistä pohdintaa CIDTFF-tutkimuskeskuksen tulevaisuudesta, vahvistaa sisäistä yhteenkuuluvuutta ja esitellä sisäisten kehitystavoitteiden innoittamia osallistavia tutkimuskäytäntöjä.

Työpajaan osallistui yhteensä 14 henkilöä, joista 12 oli tohtoriopiskelijoita ja 2 vanhemman tutkijan tohtorin tutkinnon suorittaneita tutkijoita.
Työpajassa noudatettiin kolmen päivän ajan strukturoitua Futures Workshop -menetelmää. Osallistujat tarkastelivat yhdessä nykyisiä haasteita, visioivat vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja käyttivät backcastingia määritelläkseen toteuttamiskelpoisia toimia. Tämä osallistava prosessi edisti avointa vuoropuhelua, luovuutta ja yhteistä pohdintaa. Keskeisiä tuloksia olivat ensisijaisten haasteiden tunnistaminen (esim. uusien jäsenten integrointi, sisäinen viestintä ja työmäärän hallinta) sekä tulevaisuuteen suuntautuneiden visioiden ja konkreettisten ehdotusten (esim. digitaaliset viestintävälineet, sisäänottokäytännöt) yhteinen luominen. Prosessin tuloksena laadittiin myös raportti, jossa esitetään yhteenveto havainnoista ja suosituksista ja joka esiteltiin keskuksen johdolle tulevia strategisia päätöksiä varten.

ULALABS-hankkeessa pyritään määrittelemään teoreettiset ja käytännön puitteet kaupunkien haasteisiin ja ilmastonmuutokseen keskittyvän eurooppalaisen hajautetun Living Lab -laboratorion toteuttamiselle ja toiminnalle. Kyseessä on ”laboratorioiden laboratorio”, joka on korkeakoulukumppaneiden yhteinen ja toisiinsa kytketty T&K+I-infrastruktuuri, jonka avulla edistetään Euroopan alueiden sisäisiä ja välisiä uudistavia innovaatiopolitiikkoja avoimien ja yhteistoiminnallisten oppimisyhteisöjen ja yhteisten toimintaohjelmien avulla.

Tämä tutkimus koskee innovaatioverkostoa, ja sen tavoitteena on tutkia, miten arvonluontia ja yhteistyötä voitaisiin parantaa jäsenten näkökulmasta. Olemme tähän mennessä keränneet primaariaineistoa haastattelujen ja kokoushavainnointien avulla ja aloittaneet myös sekundaarisen aineiston, kuten verkostoraporttien, analysoinnin, jotta ymmärtäisimme paremmin yksilöiden ja jäsenorganisaatioiden kokemaa jäsenarvoa. Keväällä 2025 on tarkoitus järjestää tulevaisuustyöpaja, jossa suunnitellaan yhdessä verkoston tulevaisuutta. Tutkimushanke on tällä hetkellä luottamuksellinen.